Sain tänään opiskelupaikan merkonomi koulutuksesta. Kun ajoin sinne aamupäivällä matkalla toivoin, että en pääsisi sinne, koska ala ei tuntunut omalta. Ei se välttämättä jää ainoaksi ammatiksi, jonka opiskelen. Kuitenkin, kun pääsin sieltä pois olin loppupäivän ihan innoissani. Jotakin uutta syksyllekin tiedossa. Saan merkonomin paperit puolessa toista vuodessa. Minulle on tehty jo henkilökohtainen opetussuunnitelmakin ja työssäoppimispaikka on tiedossa. Pääsen aikuislinjalle, joten ei tarvitse edes kestää mitään lapsellisia ja kesken kasvuisia teinejä, joista ei saa aikuisia tekemälläkään niin kuin aiemmassa koulussani.
Mietein jopa terapian lopettamista. En uskalla kuitenkaan vielä kokonaan lopettaa. Monta kuukautta olen ollut henkisesti todella huonossa kunnossa. En muutaman päivän jälkeen, jolloin on ollut hyvä olla lopeta vielä terapiaa kuitenkaan. Tosin nyt kevään aikaiseen pahaan oloon on kokonaan eräät henkilöt entisestä koulustani syyllisiä. Kaikki oli hyvin ennen kuin ne puuttuivat asioihini ja alkoivat uhkailemaan ja käyttäytymään epäasiallisesti minua kohtaan. Nyt kaikki on kuitenkin ihan ok. Saan jatkaa elämääni eteenpäin. Ei kannata käydä sellaisessa paikassa koulua, jossa jatkuvasti on paha olla. En ammattiin valmistuttuanikaan kävisi sellaisessa työpaikassa päivääkään, jossa joutuisin kokemaan väkivaltaa tai jossa tuntuisi pahalta olla. Terveys menee kuitenkin kaiken muun edelle. Mietin kevään aikana jopa itsemurhaa. En kuitenkaan enää mieti sellaista. Tajusin, etten voisi ikinä aiheuttaa sellaista surua kahdelle nuorimmalle sisarukselleni, enkä koiralleni. Nyt olen onnellinen, että kerroin silloisista ajatuksistani äidilleni ja terapiakeskuksen työntekijälle. Sain onneksi heti apua eikä tarvinnut edes mennä osastolle eikä määrätty mitään lääkkeitäkään.
Tosin olen hakenut myös yhtä toista koulupaikkaa toiselta alalta. Ne tulokset eivät ole vielä tulleet. Jos pääsisin sinne niin ehkä harkitsen kuitenkin, mutta en ole varma kumpaan sitten päädyn. Näillä näkymin olen kuitenkin lähdössä opiskelemaan syksyllä merkonomiksi.
Tänään mietin myös sitä jaksanko syksyllä varmasti käydä koulussa. Päätin, että jaksan. Minähän en anna periksi! Pitää vain elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Olen koulussa noin 1-2 päivänä viikossa ja 3-4 päivänä työssäoppimassa. Niin, että tunteja tulee viikossa yhteensä 25, että saan opintotuen. Uudessa koulussa kuitenkin sanottiin, vaikken kertonutkaan mitään tilanteestani, että sitä tutkintoa voi suorittaa sen verran kerrallaan, kuin jaksaa. Tosin mulla on kaikki mahdolliset kurssit heti valittu. En tiedä onko se sitten minulle kovin järkevää ottaa heti lukujärjestystä täyteen. Toisaalta, kun kävin lukion tein niin lukionkin alussa enkä väsynyt, vaikka edellinen kevät oli ollut suurinpiirtein yhtä rankka kuin tämän vuoden kevät. Silloin minulla toisaalta oli koulussa kavereita. Tuolla koulussa olen kuitenkin päättänyt keskittyä vain opiskelemaan enkä mieti mitään ihmissuhteita.
