Koulukiusaaminen osa 1

Ajattelin nyt purkaa teille ajatuksiani masennuksesta ja koulukiusaamisesta. Kirjoitan tästä aiheesta kolmessa postauksessa, koska asiaa on niin paljon, että jos kirjoittaisin yhteen postaukseen kaiken siitä tulisi sellainen romaani, ettei sitä kukaan jaksaisi lukea. Itse olen vuonna 2011 sairastunut lievään masennukseen ja saman vuoden aikana myös parantunut siitä. Nyt kuitenkin kahden viime vuoden aikana on asiat uudelleen alkanut menemään koko ajan huonompaan suuntaan. Tällä hetkellä yritän ajatella positiivisesti ja uskoa, että asiat muuttuvat paremmiksi, kun pääsin tuonne sosiaali- ja terveysalan oppilaitokseen opiskelemaan ja saan vaihtaa koulua. Koulun vaihtokinhan on minulle ennestään tuttu juttu olen vaihtanut koulua useita kertoja aiemminkin. En tällä hetkellä tosin jaksa uskoa, että asiat muuttuisivat paremmiksi tai että joskus saisin itselleni ammatin opiskeltua.

2011 vuonna masennukseen sairastumista edelsi silloin yhdeksän ja puoli vuotta kestänyt rankka koulukiusaaminen. Minua kiusattiin päivittäin eskarista ysiluokan loppuun. Kiusaaminen loppui, kun aloitin lukion, mutta alkoi heti uudelleen lukion jälkeen jolloin opiskelin eräällä kristillisellä opistolla, jossa tiettyyn uskontokuntaan oli kaikkia etuoikeuksia. Ésikoulu aikaisesta kiusaamisesta en onneksi itse muista mitään ja olen sitä mieltä, että parempi niin. Kouluajan kiusaamiset muistan liiankin hyvin.

Alakoulussa kiusaaminen alkoi, koska en osaa sanoa r-kirjainta. Silloinen luokkani opettaja sanoi, että kiusaaminen on ihan normaalia, jos on erilainen kuin muut ja kuuluu kouluun. Siihen ei hänen mukaansa ollut mitään tarvetta kenenkään puuttua. Suurimmaksi osaksi kiusaaminen oli haukkumista, mutta myös uhkailuja, tavaroiden piilottamista, tönimistä, lyömistä yms. Ala-asteella kävin 3lk puoliväliin asti lähimmässä alakoulussa ja siirryin 3lk puolivälissä 2.5km päässä olevaan kouluun eli koulumatka ei ollut kohtuuttoman pitkä, vaikka koulua vaihdoinkin. Lisäksi uusi koulu oli musiikkipainotteinen ja siellä oli myös teatterikerho. Olen pienestä pitäen harrastanut sekä musiikkia että teatteria, joten siinä mielessä ainakin koulun vaihto oli ihan hyvä juttu. Uudessa koulussa kiusaaminen kuitenkin jatkui. Luokassa oli yksi tyttö, joka heti ensimmäisellä välitunnilla teki selväksi, etten ollut tervetullut siihen luokkaan ja käski pysyä kaukana. Koulun opettajatkin sanoivat, että minua ei tarvitse ottaa mukaan, koska koko luokka oli tuntenut toisensa jo 1lk asti. Ensimmäinen opettajani tuossa koulussa sanoi, että tyttö, joka ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä oli hänen lempioppilaansa. Ei opettajalla saa olla lempioppilaita! Ja minulle myös tehtiin selväksi, että välitunnit ovat oppilaiden vapaa-aikaa eikä koulu voi puuttua välitunneilla tapahtuneisiin asioihin. Välitunneilla sai valita kenen kanssa on ja sai jättää toisen ulkopuolelle, jos tahtoi. Alakoulussa minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia mielenterveysongelmia ja voin ihmeen hyvin, kun ottaa huomioon mitä jouduin koulussa kestämään. Jotenkin onnistuin silloin ajattelemaan, että muut ovat vain lapsellisempia kuin minä itse. Ja että en viitsi välittää heistä. Suurin osa kavereista ovatkin aina olleet minua vähintään vuoden vanhempia ja eräs ammattilainenkin on minulle sanonut, että olen ikäistäni kypsempi. Kiusaamista tapahtui myös vapaa-ajalla. Ollaan jopa minun ollessa omalla pihalla huudeltu minulle.

Viihdyin alakoulussa paremmin yksin kuin muiden seurassa ja sekin oli opettajille ongelma. Itselleni ja vanhemmilleni se ei ole ikinä ollut ongelma. Tietenkin olisi hyvä, jos jokaisella ihmisellä olisi kavereita, mutta jos ihminen tarvitsee joskus myös omaa aikaa se on ihan ok. Jos se ei henkilölle itselleen ole mikään ongelma ei sen pitäisi olla kenellekään muullekaan!

Vaikka minulla ei kauheasti ollut alakoulussa kavereita, olin kuitenkin paljon muiden samanikäistenkin kanssa vapaa-ajalla, vaikken koskaan esim. halunnut kutsua ketään kotiini. Olen pelannut alakoulussa pesäpalloa ja jalkapalloa, ollut partiossa ja teatterikerhossa. Noissa harrastuksissa tapasin muita samanikäisiä. Harrastuksissa ei kuitenkaan teatterikerhoa lukuunottamatta koskaan ollut ketään samasta koulusta ja siksi koulussa opettajat ajattelivat, että vietän kaiken vapaa-aikanikin yksin, vaikka niin ei ollut. Lisäksi aloitin pianon soiton 6.lk, mutta ne olivat ja ovat edelleenkin yksityistunteja. Minulla oli noin 1-2 päivää viikossa jolloin ei ollut mitään harrastuksia ja ne vietin ihan mielellään sisarusteni kanssa ja välillä itsekseenkin.

Kesän kuulumisia

Juoksukisat olisivat voineet mennä paremminkin tänä kesänä. Alkuun menivätkin ihan hyvin, mutta koska treenasin vähän liikaa, minulla oli toisessa jalassa kolme viikkoa rasitusvamma. Treenasin ja kisasin kipeällä jalallakin, mikä ei ehkä ollut kauhean viisasta. Liikunta ja urheilu auttaa kuitenkin minua niin paljon henkisestikin jaksamaan, että pakko on joka päivä päästä juoksemaan. Osan harjoittelusta pyöräilen. Pyöräily monipuolistaa ja mahdollistaa ajallisesti pidemmän harjoittelun, kuin pelkkä juokseminen.  11-vuotiaan Jatta koiran kanssa ollaan sitten käyty vähän rauhalisempia lenkkejä.

Koira tarvitsee pienen lepohetken lenkillä.

 

Jatta on ollut meillä pennusta asti eli siitä lähtien, kun minä olin 10-vuotias. Ollaan alusta asti oltu Jatan kannsa parhaat kaverit. Jatta on tosi kiltti ja rauhalinen luonteeltaan ja pitää kaikista ihmisistä, joita näkee. Menee aina innokkaasti tervehtimään uusiakin tuttavuuksia, jotka tulevat kylään. Jatta on tällä hetkellä tärkein asia elämässäni. Sille pystyy aina myös kertoman kaikki huolet ja murheet.

Ensi syksyn suunitelmat muuttuivat. En menekään merkonomikouluun. Siihen kouluun pääsemisen jälkeen tulikin tieto, että olin päässyt myös toiseen hakemaani kouluun. En uskonut päseväni, vaikka kaikki, jotka tiesivät minun hakeneen sinne sanoivat, että pääsen helposti sisälle. Koulun alku jännittää hieman, koska se on huomatavasti vaativampi koulu kuin merkonomikoulutus. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa halua täällä kertoa mihin kouluun menen. Mutta haluan tuon ammatin itselleni lukea (tai no lukea ja lukea tuo koulu ei todellakaan ole pelkkää lukemista).