Tällä hetkellä tuntuu, että minulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin urheilu. Liikunta määrät mitä liikun päivässä alkaa taas mennä siihen suuntaan mitä oli vuosi sitten eli vähintään 6h päivässä. Silloin jalat ei tahtoneet kestää sellaista ja pelkään vähän, että ei kestä nytkään. Ensimmäiseen juoksukilpailuun on enää vähän yli viisi viikkoa aikaa, enkä haluaisi mitään rasitusvammoja sitä ennen. Onneksi se on vain 10km kilpailu, mikä on lyhin matka mitä tällä hetkellä juoksen. Kilpailu on 12.5 järjestettävä Kokkola City Run. Vielä pitäisi ainakin 3min saada kympin ajasta pois, että olisin tyytyväinen. Toki siihen pääsemisen jälkeenkin yritän aikojani parantaa.
Tähän mennessä ei ole mitään isompia rasitusvammoja ollut tänä keväänä, mikä on hyvä asia. Olen treenannut enemmän juoksua kuin koskaan aikaisemmin. Juoksulenkille lähteminen on masennuksen vuoksi minulle tällä hetkellä todella vaikeaa samoin kuntosalille tai pyöräilemään lähteminen. Sitten kun saan aikaiseksi lähteä nautin siitä ja saatan treenata jopa pidempään kuin alunperin suunnittelin.
Mietin eilen sitä, että jos tämän juoksukauden jälkeen lopettaisin kilpaurheilun ja pitäisin liikkumisen vain harrastuksena. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en sitä tee, vaan jatkan tämän kauden jälkeenkin kilpailemista. Syy lopettamisen miettimiseen oli syömishäiriöni. Mietin, että olisiko minun helpompi parantua syömishäiriöstä, jos ei juoksukilpailujen vuoksi olisi ns. pakko liikkua, vaan voisin liikkua siloin kun itsestä tuntuu hyvältä ja sen verran kuin tahdon. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että lopettaminen ei ole minun kohdallani oikea ratkaisu. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän, että jos en harrasta paljon liikuntaa en söisikään mitään. Lisäksi ahdistus todennäköisesti vain kasvaisi, koska pelkäisin lihomista niin paljon. Lisäksi en hyväksyisi todennäköisesti sitä, jos fyysinen kuntoni huononisi, enkä pystyisi juoksemaan enää puolimaratonia. Kun siihen matkaan ja tiettyn aikaan siinä on monta kuukautta treenannut ei sitä halua heti lopettaakaan... Haluan myös ainakin kerran elämässä juosta maratonin ja se haave tuntuu menevän vain kauemmaksi, jos lopetan kilpaurheiluharrastukseni. Liikkuminen auttaa myös henkisesti jaksamaan masennuksen ja syömishäiriön kanssa, joten sen vuoksi on myös tärkeää jatkaa sitä.
