Ihmisarvo

Miksi ihmiset arvostelevat toisiaan esim. työ- tai opiskelupaikan perusteella? Ei ihmisavoa kuuluisi määritellä sen perusteella onko ihmisellä työ- tai opiskelupaikka. Kuintenkin olen huomannut, että monet pitävät sellaisia ihmisiä muita huonompina, joilla näitä ei ole. Se ei kuitenkaan ole aina ihmisen oma valinta. Itselläni tosiaan on se tilanne, että koulupaikka on, mutta opiskeluiden eteneminen on laittomasti estetty. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja mielestäni on todella väärin ja epäoikeudenmukaista arvostella toisia ihmisiä varsinkaan edellä mainittujen asioiden suhteen.

Olen nyt kahden kuukauden ajan kuullut useammaltakin henkilöltä, jopa omalta äidiltäni, että minusta ei ole mihinkään ja olen huonompi kuin muut, koska opintojeni eteneminen on ilman mitään perusteita estetty. Koulumme tehveydenhoitajakin sanoi minulle suoraan, että minusta ei ole mihinkään. Ahdistaa nämä asiat tosi paljon. Olen itsekin alkanut vähitellen ajattelemaan, että ei minusta tosiaankaan ole mihinkään.Oikeastaan ainoat ongelmani ovatkin tällä hetkellä ahdistus tästä asiasta ja syömättömyys. Syömättömyyttä minulla on ajoittain ollut usean vuoden ajan, mutta ahdistus syömistä kohtaan on pahentunut tämän asian vuoksi. Nykyään yritän kyllä syödä, mutta joka päivä jää siitä huolimatta ainakin muutama ateria väliin.  Äitini myös pitää minua huonompana lapsena kuin pikkusiskoani, koska pikkusiskolla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia. Ja koko perheen elämä on aina pyörinyt vain tämän yhden pikkusiskon ja hänen harrastustensa ympärillä, vaikka meillä on yhteensä viisi lasta.

Äitini myös oli sitä mieltä, etten olisi eilen saanut olla palveluopeaatio saappaan virkistymisillassa. Minusta ei kuulemma ole toimimaan saappaassa, enkä kuulemma voi tilanteeni takia olla mukana missään kivoissa jutuissa. Minun paikkani on kuulemma kotona neljän seinän sisässä. Eí normaali äiti kiellä lastaan olemasta onnellinen. Tuona iltana unohdin pitkästä aikaa kaikki ikävät asiat. En miettinyt mitään negatiivisia asioita koko iltana. Olin pitkästä aikaa oikeasti onnellinen ja iloinen. Pystyin myös ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen syömään muutaman sipisin ja suklaan palan eikä ahdistanut yhtään, enkä lähtenyt sen jälkeen 10km juoksulenkille niin kuin ennen olisin lähtenyt. Aamulla oli myös kiva huomata, ettei paino ollut eilisestä aamusta yhtään noussut, herkuttelusta huolimatta (okei normaali ihminen kyllä ymmärtää, ettei tuollaisesta mini annoksesta herkkuja liho, mutta minua se aina pelottaa). Mutta äitini mielestä sinne meno oli väärin. Ilmeisesti minulla ei ole oikeutta onnellisuuteen.

Tämän viikon kuulumisia

Tämä viikko ei taas ole ollut niitä helpoimmasta päästä olevia. Mua ahdistaa syöminen ja tuntuu, että mikään liikunta määrä ei riitä. Oksentelen myös joskus tahallaan ruokia pois, jos minut on pakotettu syömään. Kotona sitä ei ole tarpeen tehdä niin usein, koska voin olla syömättäkin. Joskus kuitenkin, jos syön kotona vaikka koko päivän aikana vain yhden hedelmän tai juon vaikka vain vettä tulee pakottava tarve oksentaa nekin pois. Lasken kaikki kalorit. Syön 600-1200kcal päivässä ja kulutan noin 2500-3500kcal, riippuu liikunnan määrästä. Yleensä liikun noin neljä tuntia päivässä. Olen todella tarkka siitä mitä ja milloin syön.  Kiellettyihin ruokiin kuuluvat tällä hetkellä kaikki karkit, sipsit, keksit, popcornit yms. Lisäksi olen vähentänyt paljon leivän,  perunan, makaronin ja riisin syöntiä. Olen kasvissyöjä joten kaikki liha on myös kiellettyjen ruokien listalla. Käytän ainakin toistaiseksi vielä kuitenkin kananmunaa ja maitotuotteita. Ruokavaliooni kuuluvat tällä hetkellä lähinnä kasvikset, salaatit, hedelmät, jogurtit ja pähkinät. Käyn joka päivä vaa'alla ja mua ahdistaa tosi paljon, jos vaaka näyttää esim. 100g enemmän kuin edellisenä päivänä. Pelkään lihomista tosi paljon.

Mutta sitten tarkemmin tähän viikkoon. Maanantai ja tiistai menivät vielä ihan ok. Mutta keskiviikkona minulla oli psykologin käynti ja näin ohimennen koulumme terveydenhoitajaa. Koulumme terveydenhoitaja huusi minulle, että minusta ei ole mihinkään ja en ole työkuntoinen yms. Kun kerroin syömisongelmistani hän sanoi käytöstäni tosi lapselliseksi. En itse voi sille kuitenkaan mitään, etten pysty syömään. Muutenkin psykologin käynti oli todella raskas henkisesti. Psykologi oli ihan mukava, mutta terveydenhoitajan sanat olivat edelleen mielessä. Lisäksi siellä tehtiin eräs testi, joa minulle on tehty keväällä 2011 ja siitä tehty vääriä johtopäätöksiä ja tulokset käännetty minua vastaan. Psykologi sanoi, että minun ei ole pakko tehdä sitä, mutta tein kuitenkin.

Torstaina mulla oli terapia, johon hakeuduin viime syksynä pahan olon vuoksi. Terapeuttini sanoi, että hänelle on vieläkin mysteeri, miksi käyn siellä, koska en paljoa pysty puhumaan. Minua aina ahdistaa siellä niin paljon, että menen ihan lukkoon. Asun Ylivieskassa ja Ylivieskan kirkko paloi 26.3. Terapeutti kysyi haluanko puhua siitä, mutta en hänen kanssaan halunnut alkaa asiasta puhumaan. Näytin hänelle ruoka- ja liikuntapäiväkirjaani. Lasken erikseen kalorit sellaiseen vihkoon, jota en näytä hänelle. Tuohon jota näytin merkkaan vain syömiset ilman kaloreita ja liikunnan. Sanoi minun syöneen ihan hyvin. En tiedä vaikuttiko se, että ei nähnyt niitä kaloreita. Vasta lopuksi sain sanottua, että oksennan osan ruuista pois. Yritän kyllä pakottaa itseni olemaan oksentamatta tahallaan ruokia pois, mutta aina se ei onnistu. Saa nähdä huomaako se terapeutti jossain välissä laihtumisen. Painoni on nyt usean viikon ajan ollut jatkuvasti laskussa. Äitini sen jo huomasi ja sanoi, että pitää varoa, että ei mene liiallisuuksiin.Kävin myös täyttämässä Kärkkäisellä ilmapalloja. Pikkusiskoni pelaa pesäpalloa ja seuran talkoista oli kyse. Sen jälkeen lähdin lenkille. Lenkin jälkeen mulla oli tosi huono olo. Jo ennen lenkkiä mulla oli ollut nälkä, mutten syönyt. Tulin kotiin ja vähän aikaa piti seinään nojata. Olin ajatellut jättää iltapalan välistä, mutta oli pakko syödä, ettei mene taju. Tuo on aika tuttu tunne mulle ja sitä tapahtuu aika usein. Mua myös palelee välillä, en tiedä mistä johtuu. Ainakin syön tarpeeksi terapeuttini mielestä, joten siitä se ei voi johtua. Ulkonakin mulla on kunnolla vaatetta päällä ja sisälämpömittarini näyttää 22 astetta lämmintä, pitäisi olla ihan normaali lämpötila.

Lauantaina kävin mummuni kanssa Kärkkäisellä sikapäivillä. Hän ei itse pääse kulkemaan Ylivieskaan Sievistä käsin, joten toimin hänelle kuskina. Kävimme syömässä scanburgerissa salaatit. Vähän ahdisti etukäteen syöminen, mutta ei salaatissa loppujen lopuksi kauheasti kaloreita ole ja otin siihen kevyen salaatin kastikkeen. En oikein nauti siitä, että joudun viettämään mummuni kanssa aikaa. Hän valittaa joka asiasta ja pakottaa minut monesti syömään herkkuja. Ja vaatii perusteluita, jos en suostu syömään.

Tänään sunnuntaina mulla oli Alavieskassa kitara esitys. Soitimme kitaransoittoryhmäni kanssa yhden biisin. Olin siellä pikkusiskoni Linnean ja mummuni kanssa. Linnea otti videolle esityksemme. Sielläkin jouduin syömään, kun kävimme kahvilla. Ja tilaisuuden jälkeen mummu halusi käydä minun ja Linnean kanssa jäätelöllä. Linneasta oli kiva käydä herkuttelemassa, mutta minusta ei. En kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään ja söin väkisin sen jäätelön.