Minulla on ollut niin paljon menoja ja ajateltavaa kesäkuussa, että en ole ehtinyt edes tänne kirjoitella mitään. Kesäkuun 17. päivä juoksin puolimaraton kilpailun. Se ei mennyt ihan niin hyvin, kuin olisin toivonut. Pääsin kyllä maaliin, mutta en rikkonut omaa ennätystäni, mikä oli tavoitteena. Lisäksi jouduin loppussa kävelemään jonkin verran. Toisaalta se oli kuuma hellepäivä, joten sekin tietenkin vaikutti eikä tuo aikakaan paljoa ennätykseni yli mennyt.
Sain opiskelupaikan Kokkolasta. Aloitan tradenomi-opinnot syksyllä. Kolmen viikon päästä olisi muutto sinne. Virallisesti osoite muuttuu kahden viikon päästä, mutta varsinainen muutto on viikkoa myöhemmin. Olen asunut koko ikäni Ylivieskassa ja aina halunnut muuttaa pois. Nyt se on vihdoinkin mahdollista. Onneksi löysin asunnon ja sain kaikki asiat järjestettyä, vaikka aluksi näytti siltä, että aika loppuisi kesken.
Puolimaratonin jälkeen en ole oikein jaksanut treenata. Nyt päätin aloittaa uudestaan. Kävin tänään 18.8km juoksulenkin, joka meni ihmeen hyvin ottaen huomioon, että viimeisen kahden viikon aikana olen juossut vain yhden 10km lenkin. Jonkin verran olen pyöräillyt, mutta en niin paljoa kuin yleensä ja kuntosalillakin olen käynyt vain muutaman kerran. Nyt pitää taas alkaa tosissaan treenaamaan. Välillä, kun on henkisesti raskasta treenaaminen jää. Niin ei saisi olla varsinkaan minun kohdallani, koska sitten kun saan lähdettyä lenkille tai salille olo helpottuu.
Syömishäiriön kanssa on mennyt nyt paremmin. En stressaa syömisistä enkä painosta enää. Minulla on tärkeämpääkin mietittävää. Sitä paitsi olen ihan normaalipainon ja alipainon rajoilla, joten ei ole tarvetta enää laihduttaa. En toisaalta aio nostaakaan painoani, vaan pysyä tässä missä nyt olen. Nykyään lasken kalorit vain sen vuoksi, että saan tarpeeksi energiaa, kuin ennen laskin niitä ihan päin vastaisesta syystä. Syömishäiriö ei ole tuonut elämääni mitään hyvää eikä siinä ole mitään ihailtavaa. Se oli osaksi syynä miksi lähihoitaja opintonikin jäivät kesken. Toinen suurempi syy oli koulukiusaaminen, mutta myös syömisen kanssa olevilla ongelmilla oli osuutta asiaan. Olen muutenkin alkanut ajattelemaan, että en halua viettää tällaista elämää, mitä olen melkein kaksi vuotta jo viettänyt. Asioiden on muututtava ihan jo siitä syystä, että en jaksa jatkaa näin enää pidempään. Pikku hiljaa alkaa tuntumaan taas, että haluan elää ja että ehkä asiat vielä järjestyvät. Tosin en koe, että olisin vielä ihan täysin selvinnyt ongelmistani tai parantunut syömishäiriöstä, mutta uskon, että joskus sekin päivä vielä koittaa.
