Kesän kuulumisia

Juoksukisat olisivat voineet mennä paremminkin tänä kesänä. Alkuun menivätkin ihan hyvin, mutta koska treenasin vähän liikaa, minulla oli toisessa jalassa kolme viikkoa rasitusvamma. Treenasin ja kisasin kipeällä jalallakin, mikä ei ehkä ollut kauhean viisasta. Liikunta ja urheilu auttaa kuitenkin minua niin paljon henkisestikin jaksamaan, että pakko on joka päivä päästä juoksemaan. Osan harjoittelusta pyöräilen. Pyöräily monipuolistaa ja mahdollistaa ajallisesti pidemmän harjoittelun, kuin pelkkä juokseminen.  11-vuotiaan Jatta koiran kanssa ollaan sitten käyty vähän rauhalisempia lenkkejä.

Koira tarvitsee pienen lepohetken lenkillä.

 

Jatta on ollut meillä pennusta asti eli siitä lähtien, kun minä olin 10-vuotias. Ollaan alusta asti oltu Jatan kannsa parhaat kaverit. Jatta on tosi kiltti ja rauhalinen luonteeltaan ja pitää kaikista ihmisistä, joita näkee. Menee aina innokkaasti tervehtimään uusiakin tuttavuuksia, jotka tulevat kylään. Jatta on tällä hetkellä tärkein asia elämässäni. Sille pystyy aina myös kertoman kaikki huolet ja murheet.

Ensi syksyn suunitelmat muuttuivat. En menekään merkonomikouluun. Siihen kouluun pääsemisen jälkeen tulikin tieto, että olin päässyt myös toiseen hakemaani kouluun. En uskonut päseväni, vaikka kaikki, jotka tiesivät minun hakeneen sinne sanoivat, että pääsen helposti sisälle. Koulun alku jännittää hieman, koska se on huomatavasti vaativampi koulu kuin merkonomikoulutus. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa halua täällä kertoa mihin kouluun menen. Mutta haluan tuon ammatin itselleni lukea (tai no lukea ja lukea tuo koulu ei todellakaan ole pelkkää lukemista).