Seuraavanakin päivänä menin Ylivieskaan ja eläinlääkäriin Jatan mukaan. Kaneli kanini vuoksi täytyi tulla kotiini Kokkolaan yöksi, muuten olisin voinut olla yötä Ylivieskassa. Kävimme vanhempieni kanssa hautaamassa Jatan ja myöhemmin nuorempien sisaruksieni kanssa haudalla. Jatta oli mun paras kaveri. Terveenä aina innoissaan lenkille lähdössä. En koskaan ajatellut, että Jatta lähtisi niin äkkiä pois. Näin kuitenkin molempina päivinä, ettei se enää ollut onnellinen ja nauttinut elämästään.
Jatta pentuna.
En muistanutkaan, kuinka pieni Jatta on joskus ollut <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti