Päätin tällä kertaa kirjoittaa siitä, mitkä asiat elämässäni ovat hyvin. Mulla on asunto ja Kaneli kani. Kesällä on myös juoksukisoja tulossa. Onneksi saan asua Kanelin kanssa kahdestaan. En haluaisikaan tällä hetkellä asua kenenkään toisen ihmisen kanssa saman katon alla. Tässä elämäntilanteessa on hyvä, että pystyn itse täysin suunnittelemaan päiväjärjestykseni. Kaneli tuo mulle paljon voimia ja antaa syyn elää. Se tarvitsee mua huolehtimaan itsestään, eikä oikein edes päästä muita ihmisiä lähelleen. Kaneli on aika touhukas kani ja sen touhuja on hauska seurata. Treenaaminen juoksukisoihin antaa myös voimia. Välillä minusta tuntuukin, etten osaa tehdä mitään muuta kuin juosta.
Tällä hetkellä masennus on niin paha, että yritän iloita pienistäkin onnistumisista ja asioista joita saan tehtyä. Eilen sain haettua yhden lapun koulun toimistosta, joka on ollut tarkoitus hakea jo kuukausi sitten. Sillä ei kuitenkaan ollut kiire, jos olisin ehdottomasti tarvinut sitä lappua aikaisemmin olisin sen saanut haettua. En kuitenkaan ole uskaltanut mennä koululle, yhden opettajan ja luokkakaverini vuoksi. Eilen sitten pyysin kaveriani mukaan hakemaan sen kanssani. Nyt on sekin asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä eikä sitä tarvitse enää stressata. Olen viimeiset kaksi viikkoa miettinyt päivittäin tuota asiaa. Menimme siihen kellon aikaan iltapäivällä, kun suurin osa koulun väestä oli jo lähtenyt. Lisäksi tiesin, että luokkakaverini ovat työssäoppimassa, joten heidän näkemisestään ei ollut pelkoa.
Treeneissä olen huomannut, että oma fyysinen kuntoni on parantunut huomattavasti lyhyen ajan sisällä. Se on myös yksi positiivinen asia elämässäni. Toisaalta sekin, että vaikeasta masennuksesta huolimatta jaksan lähteä treenaamaan on mielestäni hyvä asia. Hyvä fyysinen kunto antaa myös varmuutta kesän juoksukisoihin. Ne eivät jännitä niin paljoa, kun huomaa kuntonsa parantuvan.
Siitä huolimatta, että elämässäni on myös positiivisia asioita en jaksa aina esittää, että minulla olisi kaikki hyvin. Perheelleni en kerro lähellekään kaikkea, mutta en toisaalta pidä heihin elämäntilanteeni vuoksi mitään yhteyttäkään vaikka he asuvat vain muutaman kilometrin päässä minun kodistani. Tätini on aika hyvin perillä asioistani, mutta hänellekin esitän yleensä reippaampaa mitä olen. Kerron hänelle mitä elämässäni tapahtuu, mutta en sano suoraan kuinka pahalta ne asiat minusta tuntuvat. Kerran olen hänen kanssaan puhelimessa puhuessani romahtanut ihan täysin ja itkenyt pahaa oloani. Sen jälkeen olen vain kertonut asioista, mutta yrittänyt pitää tunteet poissa. En myöskään tänne blogiin kirjoita puoliakaan asioista, joiden vuoksi minulla on paha olla. Vaikka kirjoitan tätä nimimerkillä en halua ihan kaikkea kirjoittaa julkisesti nettiin. Haluan myös pitää blogini julkisena kaikkien luettavana. Olen miettinyt, että alkaisin ehkä joskus kirjoittaa tätä ainakin omalla etunimelläni ja ehkä julkaista omia kuviani täällä. Tällä hetkellä en tiedä olenko vielä tarpeeksi vahva henkisesti kirjoittamaan haluamistani asioista omalla nimelläni, mutta ehkä sekin päivä joskus koittaa jolloin uskallan sen tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti