Päätin tänne tulla purkamaan ajatuksiani koulukiusaamisesta. Omakohtaista kokemusta minulla on 11 vuotta. Eskarista yhdeksännen luokan loppuun asti ja lisäksi koko viime vuosi nykyisessä koulussani. Yhdeksännen luokan ja nykyisen kouluni välissä kävin lukion ja sen sain käydä ihan rauhassa. Lukiolaiset ovatkin fiksumpia ja asiallisempia kuin peruskoulusta amikseen menevät.
Eniten mielesä on tällä hetkellä viime vuoden kiusaaminen, johon osallistui koko luokkani ja myös osa opettajista. Varsinkin yksi opettaja uhkaili päivittäin ja hän on aiemminkin haukkunut opiskelijoita. Minut yritettiin viime keväänä työntää koulussa portaita alas. Sille joka sen teki ei tullut mitään seurauksia. Minä sain haukut niskoilleni, kun tämä sanotaan nyt vaikka Liina meni valehtelemaan ja kääntämään asian toisin päin, että minä muka olisin tehnyt niin. Lisäksi hän saa koulussa hallitsemattomia raivokohtauksia ja heittelee tavaroita. Ja opiskelee siis lastenohjaajaksi. Niihin raivokohtauksiin ei kukaan puutu, vaikka hän vaarantaa niillä meidän muiden luokkalaisten turvallisuuden.
Lisäksi minua haukuttiin koko vuosi vammaseksi, mutta ns. kristillisen opiston opettajat sanoivat, että se kuuluu kouluun ja minulla ei vain ole huumorintajua, kun sellaisesta loukkaannun. Luokassamme kaiken lisäksi suurin osa on lastensuojeluasiakkaita oman häiriökäyttäytymisensä vuoksi eli eivät edes soveltuisi alalle. Koulussa myös suositaan tiettyyn uskontokuntaan kuuluvia opiskelijoita. Heillä on kaikkia etuoikeuksia muihin nähden.
Tämä yksi opettaja, josta kerroin siis uhkaili minua koulusta erottamisella ja on käyttäytynyt niin agressiivisesti, että minulla on ollut aihetta pelätä, että hän käy fyysisesti minuun käsiksi. Meillä on koulussa nyt tämän kyseisen opettajan tunteja ja nämä asiat ovat nousseet mieleen nyt enemmän.
Muuten kiusaaminen on melkein kokonaan loppunut. Aamuhartauksia kukaan luokkani teineistä ei suostu kanssani pitämään. Minun pitää kuulemma opetella pitämään yksin. Itse eivät kuitenkaan pidä yksin vaan tarvitsevat jopa kaksi kaveria, että uskaltavat mennä sitä pitämään. Heille pitää opettajien myös selittää täysin päivän selvät asiat moneen kertaan. Eivät muka ymmärrä. Kyllä täysjärkinen ihminen ymmärtää, jos haluaa. Ei ne opettajatkaan kuitenkaan mitään heprean kieltä puhu.
Yhtään kaveria minulla ei koulussa ole, mutta en toisaalta haluaisikaan kavereikseni tuollaisia ahdasmielisiä teinejä. Koulukiusaamistaustan vuoksi jännitän aina vieraita ihmisiä. Kärsin pitkään myös esiintymispelosta koulussa, koulun ulkopuolella esiintyminen ei ole koskaan ollut ongelma, mutta nyt viimeisen vuoden aikana se on vähän helpottanut. Ahdistun myös aika helposti ja välillä tulee eteen tilanteita, joista joudun poistumaan. Mutta sekin on asia, jonka kanssa oppii elämään. Pidän myös paljon aioista sisälläni. Olen todella tarkka kenelle kerron asioistani. Monesti kuulen, että minun pitäisi olla avoimempi. En kuitenkaan halua, että asioistani puhutaan selkäni takana tai huudellaan ympäriinsä, joten sen vuoksi en halua kovin montaa ihmistä henkisesti päästää lähelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti